Voihan muna!

Niin.. Näin totesin eilen kun aamusta tein meille lounasta. Suunnitelmissa ja tekeillä oli siis lihapullat ja perunamuusi lounaaksi. Olin jo ehtinyt sekoittaa kulhoon lihapullia varten kaikki muut paitsi kananmunat kun huomasin että kaapissa ei olekaan yhden yhtä kananmunaa koska edelliset munat päätyivät biojätteisiin niiden ollessa pilalla.

Kuten mieheni ottamasta kuvasta näkyy niistä jokainen iloisesti kellui vedessä. Eli eivät olleet enää käyttökelpoisia. :D Asumme kyllä kaupan lähellä (n. 400m) mutta olisi siihen mennyt silti oma aikansa lähteä sieltä niitä hakemaan siihen hätään. Päädyin että käväsenpä kysymässä naapurista. Soitin ensin alkerrassamme asuvan noin 30 vuotiaan miehen ovikelloa jonka tunnen parhaiten meidän rapussa asuvista. Hän ei avannut ovea. Luulen että saattoi olla vielä nukkumassakin kun tekee vuorotyötä. Kävelin siitä vielä kerroksen alemmas jossa asuu noin 80 vuotias pariskunta jotka tunnen seuraavaksi parhaiten. Vanhempani ja isovanhempanikin muuten tuntevat heidät niiltä ajoilta kun ovat joskus aikanaan täällä asuneet. Hekään eivät avanneet ovea. Liekö olivat jossain asioilla tai eivät vaan uskaltaneet tulla avaamaan. Aloin jo tympääntyä ja lähdin takaisin ylöspäin kun päätin soittaa yksin asuvan noin 50-60 vuotiaan poikamiehen ovikelloa. Kesti aika pitkään ja olin jo lähteä pois kun yhtäkkiä kuuluikin välioven kolinaa ja ovi aukesi varovaisesti. Yksinäinen mies kurkisti oven raosta ja oli vähän hämmästyneen näköinen. Aloin selittään jotenkin että "voi voi kun olisi lounasta varten lihapullataikina kananmunaa vaille valmiina ja kaapissa ei ollutkaan munia niin saisiko millään lainata yhden kananmunan?", mies innostui ja lähti kiireesti hakemaan munia. Hän tuli takaisin koko kennon kanssa ja tarjosi että ota niin monta kuin tarvit ja ei tarvitse palauttaa. Kiittelin häntä kovasti ja sanoin että korvaan tämän kyllä. Hipsin takaisin kotiin ja lounas valmistui ajallaan kaikkien ainesten kera. Ihana naapuri! Mietittiin että mitenkä korvata lainattu kananmuna kun mies ei halunnut munia tilalle. Käytiin lasten kanssa lähikaupasta hakemassa kissanruokaa iltapäivän ulkoilun yhteydessä ja päädyimme ostamaan pikkuisen suklaalevyn. Laitoimme sen kuoreen ja kirjoitimme lapun "Kiitos kananmunasta! :) T: *******n perhe"
Toivottavasti hän ilahtui pienestä yllätyksestä yhtä paljon kuin me siitä että hän lainasi kananmunan. Joskus pienellä asialla voi olla suuri merkitys. :)

Ps. Yleensä aina käytän itse ottamiani kuvia mutta tällä kertaa mieheni ottama kuva saa kunnian olla kuvana postauksessani. Jos tarvitset valokuvaajan palveluita käyhän kurkkaamassa Antti Uurtamo Photographyn fb sivut! ;)

Mukavaa sunnuntaita kaikille, minä alan nyt valmistelemaan Viikon Viisikko julkaisua jonka on määrä ilmestyä tänään klo 21! :)

Aamu

Tänään jo heti aamusta paistoi aurinko ja ulkona oli ihanan tyyni ja raikas pakkanen. Aivan mahtava keli siis ulkoilla! Tekee niin hyvää mennä heti aamusta aamupalan jälkeen ulos touhuilemaan. Aika kuluu mukavasti kuin siivillä ja viimeisetkin väsymyksen rippeet karisee mielestä ja kehosta. Tulee ihanan virkeä olo.

 Olen joskus aiemminkin kirjoittanut siitä että asumme taloyhtiössä joka on yksi Suomen suurimmista. Taloja on paljon jotka on kuitenkin todella väljästi rakennettu ja pihoilla on ihan älyttömästi tilaa. Ihanaa asua ihan palvelujen läheisyydessä samalla kun monipuolista luontoa on paljon ympärillä. Pihoillamme on myös monta pientä leikkialuetta ja keskellä on kaupungin hoitama iso leikkipuisto sekä kenttä jotka viime syksynä rempattiin. R tykkää usein kierrellä ensin alapihoilla katselemassa ja ihmettelemässä, siinä samalla tulee tehtyä jonkin mittainen kävelylenkki ja lopuksi mennään isoon puistoon ja kentälle. Isossa puistossa etenkin käy muitakin lapsia leikkimässä. Olemme siinä tutustuneet pariin lapsiperheeseen samasta taloyhtiöstä ja muutaman perhepäivähoitajan hoitolapset käyvät myös siinä leikkimässä. R:lle siis riittää ikäistään seuraa pihoilla päivittäin.

Joskus R:n ollessa vähän pienempi oli ulkoa sisälle tulo tuskallista. R huusi kuin syötävä nälkää, väsymystä ja harmistusta sisälle tulosta samaan aikaan. Nykyään hän ilmoittaa lounasajan lähestyessä että "mennään, syömään" ja matka kotiin ei aiheuta mitään draamaa. Hän ei ole siinä vaiheessa vielä liian nälkäinen ja väsynyt ja kävelymatka kotiin sujuu ihan hyvissä tunnelmissa. Hän myös kärsivällisesti jaksaa odottaa että kuoriudutaan toppavaatteista ja laitan ruuan tarjolle. Lounaan jälkeen on aina päiväunien aika. Teen yleensä aina ruuan päivälliselle ja siitä jää sopivasti vielä seuraavan päivän lounaalle ruokaa. Tämän ansiosta saa aamun rauhassa puuhastella ulkona ilman että tarvii miettiä ruuanlaittoa. Inhoan aamuisin alkaa väsätä lounasta ja kököttää sisällä, myös R tykkää eniten ulkoilla heti aamusta. Ja tuntuu että aamulla ulkoilun jälkeen R:lle maittaa päiväunet ja ruokakin hanakammin kun sillain että olisimme kököttäneet sisällä.

Viime yö muuten meni taas normaaliin tapaan. R ei hiiviskellyt yöllä ollenkaan vaan nukkui tuttuun tapaan heräilemättä. Klo 6 hän kävi juomassa keittiössä vettä samalla kun A valmisteli eväitään töihin lähtöä varten. Vesihuikan jälkeen R tuli meidän sänkyyn mun viereeni vielä torkkumaan hetkeksi. Herättiin ja noustiin klo 6.45. Eli hyvin tyypillinen aamu meillä siis. R on aina ollut sellainen että herää aikaisin ja mielellään menee myös ajoissa nukkumaankin. Eipä se sinänsä mua haittaa, olen itsekin aika aamuihminen. :)

Ystävänpäivä

Viime yö oli mielenkiintoinen. Heräsin klo 00.10 kun R kiipesi sänkyymme meidän väliin riehumaan kaksi pikkuautoa käsissään. Koitin häntä saada siihen meidän väliin kainalooni nukkumaan huonoin tuloksin. Lopulta luovutin ja kannoin hänet omaan sänkyynsä peitellen ja toivottaen pusun kera hyvää yötä. Menin takaisin omaan sänkyyn peiton alle ja suljin silmät ajatuksena jatkaa nukkumista. Ei kuitenkaan mennyt kauaa kun R taas hiippaili meidän makuuhuoneeseen jälleen kerran autot ja nyt myös jo yksi traktori käsissään todeten suureen ääneen "ÄITI LEIKKIIN!". Taas koitin selittää että nyt on yö ja nyt nukutaan. Koitin jälleen saada hänet meidän väliin nukkumaan siinä onnistumatta ja taas kannoin hänet omaan sänkyyn. Tätä samaa rallia jatkui aina klo 03.30 asti jolloin R ilmoitti vihdoinkin että "nukkuun". Leikimme autoilla välillä, välillä koitin että nukutaan yhdessä, R halusi höpötellä kaikenlaista, kyseli tuleeko lastenohjelmat jo ja miksi on niin pimeää. :D Aikamoista. Meillä on yöt aina olleet todella hyviä, jo silloin kun R oli ihan vauva. Yöt ollaan aina nukuttu hyvin ilman mitään tälläisiä ylimääräisiä touhuiluja. Mutta nyt sitten näin. Tavallaan huvitti kovasti vaikka samalla väsyttikin hurjasti. R tuli iloisesti herättämään meidät klo 8. Aamu meni aika väsyneesti ja nyt R nukkuu päiväunia.

Meillä on ollut tapana muistaa aviomieheni kanssa toisiamme aina jollain tavalla ystävänpäivänä. Tänä vuonna ei ollut varaa ostaa mitään toisillemme. Mutta tärkeintä on toisen läsnäolo. Koristelin kyllä A:n aamupuuroon hampunsiemenillä sydämen. :D Ja jälleen unohdin ottaa siitäkin kuvan. Vasta kun A oli syönyt puuron hän totesi että olisi pitänyt ottaa kuva! Ihmeempiä suunnitelmia meillä ei ole tälle päivälle. Aikaisemmin viikolla oli puhetta että näkisimme R:n kummisetää, mutta pitää katsoa osuuko aikataulut yksiin. Ja ajattelin normaalien ruokien lisäksi tehdä pannukakkua. Vähän herkuttelua tähän sunnuntaihin. Viime sunnuntaina leivoin laskiaispullat meille. :)

Tämän kuvan myötä toivotan kaikille hyvää ystävänpäivää! <3

Ulkonäkö

Tänään saunan jälkeen pukiessani vaatetta päälleni jäin miettimään vartaloani. Se on muuttunut vuosien varrella aika paljon. Joskus olin todella laiha, joskus taas todella pullea, sitten raskaana ja nyt olen ainakin painoindeksin mukaan normaali painoinen. Sitä myöten varmaankin siis myös normaali vartaloinen, sellaisena ainakin koen itseni. En ole enää laiha mutten lihavakaan vaan mukavasti jotain siltä väliltä. En tällä hetkellä voi sanoa harrastavani mitään urheilua. Liikun kyllä pihalla paljon R:n kanssa. Keväästä syksyyn pyöräilimme todella paljon, käymme kävelyillä rattaiden kanssa tai ilman, pelailemme jalkapalloa, vedän häntä pulkalla sinne sun tänne, riehumme muuten vaan ja tanssimme. Kotosalla tulee myös jumppailtua välillä jumppapallon kanssa. Sellaista mukavaa arjen hyötyliikuntaa. Koen sen ihan riittäväksi. Enempään ei oikein ole kiinnostusta eikä tietyllä tavalla aikaakaan. Koen olevani aika tyytyväinen vartalooni. Onhan siinä vähän pehmeää vatsan alueella, arpia vähän siellä täällä, luomia jne. Rinnat eivät ole enää niin terhakat eikä peppukaan ole pyöreimmästä päästä. Mutta ei ne minua haittaa, ne ovat sellaiset mitkä ovat ja hyvin ovat sellaisenaan minua palvelleet. Lopetin hiuksien värjäämisen toukokuussa 2015 ja hiukseni alkavat olla oman väriset. Ennen värjäsin aina hiukset koska mielestäni oma hiusten värini oli muka niin ruma. Nyt vanhemmiten taas ihailen sitä omaa väriäni jonka sävyksi itse sanoisin hiekka. Sehän sopii täydellisesti silmieni ja ihoni väriin! Vasemmassa jalassani on noin 10 cm pitkä punainen syntymämerkki jota vuosien varrella on jaksanut kummastella todella moni. Minä taas olen innolla siitä jo lapsena muille kertonut että se on syntymämerkki, eikö olekin hieno! Lapsena ajattelin että se olisi vähän niin kuin tatuointi. Silmäni ovat mielestäni olleet aina hienot. Hampaitani taas olen aina hävennyt, ne ovat edelleen mielestäni ruminta minussa. Mutta nyt kun käyn hammaslääkärissä niitä hoidattamassa ajattelen että olkoot rumat, kunhan ovat terveet ja ajavat asiansa niin olen ihan tyytyväinen. En koe että häpeäisin ulkonäköäni tai että siitä tarvitsisi muuttaa mitään. Kehoni toimii hyvin tälläisenä ja tunnen että näytän ihan hyvältä. Myöskin aviomieheni jaksaa päivittäin kehua. Sanoo aina vähintään että "olet kaunis". Usein myös enemmän mutta jätän ne nyt kuitenkin kirjoittamatta. Osaan pukeutua vaatteisiin joissa tunnen oloni mukavaksi, osaan meikata tavalla joka mielestäni korostaa sopivalla tavalla parhaita piirteitäni kasvoissani. En häpeä ulkoista olemustani. Tunnen että olen tavallaan osannut tehdä ulkonäköni kanssa sellaiset sinun kaupat ikään kuin. Minä olen minä tälläisenä, tämän näköisenä. Ja olen tähän pakettiin tyytyväinen nyt tälläisenä. Mahtavaa!

                           Myös tästä kuvasta olen ylpeä. Se on mielestäni kaunis kuva.

Arki höpinää

Onpa kulunut pitkä aika viime kirjoittelusta tänne. Jotenkin on ollut muka niin kiireistä ja en ole saanut aikaiseksi kirjoitella elämän menosta ylös mitään. Sääli sinänsä, sillä paljon on kaikkea hauskaa tullut puuhailtua. Mutta josko nyt taas vähän raapustelisi. :)

Tämä viikko on ollut mukava. Olemme touhuilleet sisällä mutta myös taas ulkoilleet. Olemme myös viettäneet aikaa naapurissa asuvien kavereiden kanssa. R tykkää heistä kun siellä on lähellä hänen ikää olevat sisarukset. Aika kuluu kuin siivillä heidän kanssaan ja on mukavaa kun ei tarvitse lähteä pitkälle ollakseen kavereiden kanssa. He asuvat tuossa viereisessä talossa, tutustuimme heihin muistaakseni kesällä pihallamme sijaitsevassa isossa leikkipuistossa, Nyt olemme viimeisen pari kuukautta olleet todella tiiviisti tekemisissä. Aloitimme rakentelemaan lumilinnaa lasten kanssa eräämä aamupäivänä, aika hyvin pojat jaksoivat osallistua ja auttaa omien kykyjensä mukaan rakentelussa. Harmikseni ei tullut otettua teoksesta yhtään kuvaa, mutta ehkä joku kerta voisin koittaa muistaa jos linna on vielä pystyssä. :D

Sisällä olemme leikkineet ihan tavallisia leikkejä. R tykkää hurjasti leikkiä pikkuisilla autoilla, traktorilla, metsäkoneella ja rekalla. Myös palapelit ovat nyt viime aikoina olleet suosittuja, niitä R osaakin jo aika taitavasti kasata ihan itse ilman apua. Myös lukeminen on hänelle todella mieluista. Monta kirjaa luetaan päivän aikana aina ja suurin suosikki hänelle on Miina&Manu kirjat. Lähes kaikki on minun vanhojani jotka vanhempani ovat säilöneet lapsuudestani. Tuntuu nostalgiselle lukea omalle lapselle kirjoja joita minulle itselle on luettu kun olen ollut lapsi. Myös kaksi uutta Miina&Manu kirjaa on hankittu. Toinen ostettiinsyksyllä ihan muuten vain ja toinen tuli R:lle syntymäpäivänä. R tykkää myös kovasti piirrellä, värittää ja maalata vesiväreillä. Vesiväreillä maalatessa etenkin saattaa helposti kulua pitkäänkin kun on niin mielenkiintoista puuhaa. :) Yhtenä päivänä tein keittiössä meille päivällistä ja samalla R istui keittiön pöydän ääressä maalaamassa vesiväreillä isoille piirustusarkeille. Vietettiin aikaa yhdessä, R sai touhuta mieleistään puuhaa ja minä sain aika rauhassa tehdä ruokaa. :) Myös ruokaleikit muuten kiinnostavat, meillä on I:n vanhat leikkivihannekset ja leikkiastiat joilla R tykkää puuhailla. Lisäksi on tullut annettua muutama tyhjä vitamiini ja hunaja purkki leikkeihin mukaan, sekä yksi vanha kattila. Niillä R kokkailee suurella innolla. Laittelee kattilaan milloin mitäkin aineksia, sekoittelee ja kaataa leikkiastioihin. :D Hauskaa. Välillä hän myös leikisti kaataa kannusta kahvia pikkuisiin kuppeihin, ojentaa yhden kupin minulle sanoen samalla "äitille kahvia", ottaa itse yhden kupin ja sitten pitää kilistää. Tähän hän sanoo aina "kippis" ja ojentaa kuppia minun kuppia kohden, sitten kilistetään ja otetaan leikkihuikat kahvia. Hauskaa seurailla 2 vuotiaan leikkejä ja ihanaa saada osallistua niihin. Joskus R sanoo "pois, äiti ei." Silloin hän haluaa leikkiä itsekseen. Annan hänelle rauhan touhuta itsekseen, samalla teen jotain kotihommia tai katselen sivummalta hänen puuhailua. Hän tulee sitten luokseni tai huutelee että "äiti tuu, äitiiiiii" kun haluaa taas leikkiin mukaan tai haluaa tehdä jotain muuta.

R on nyt jo 2 vuotias. Ja hän on neuvolan tädinkin mukaan hyvin tyypillinen 2 vuotias ripauksella temperamenttia. Hänen yleisiä vastauksia kysymyksiin on "EI" "karkuun" "pois" "mennään" ja sitä rataa. Hän on kokenut hyvin voimakasta 2 vuotis uhmaa joka ajoittain on koetellut myös äidin kärsivällisyyttä. Joskus on raskasta taistella jostakin samasta asiasta monta kertaa päivän aikana. Mutta samalla tämä aika on todella viihdyttävää. Lapsi alkaa koko ajan ymmärtämään ja kommunikoimaan taitavammin. Leikit on jo aika kehittyneitä verrattuna vaikka vuoden takaisiin. Aika menee niin äkkiä, tuntuu että ihan hetki sitten vasta olin raskaana ja nyt pikkuinen on jo 2 vuotias puuhakas ja innokas pikkuinen maailman valloittaja. <3

Nyt R heräsi päiväunilta ja pitää alkaa pikku hiljaa laittelemaan välipalaa. Ensi kertaan siis ja hyvää viikonloppua! :)

Tumpelo virkkaa

En ole koskaan osannut virkata tai kutoa. Yläasteella piti tehdä 7 luokalla käsityötunnilla villasukat. En onnistunut niissä ja maksoinkin kaverilleni jotta hän kutoisi ne  pahuksen villasukat. Näin pääsin kurssista läpi. Tiedän että niin ei saisi tehdä, mutta sillä hetkellä se vaikutti ihan kelvolliselle idealle.  

Virkkuukoukut ja sukkapuikot ovat minulle olleet aina ihan täys mysteeri. En ymmärrä niistä mitään. Kuten en langoistakaan kauheasti. Nyt käsityöt ovat alkaneet kiinnostaa. Lähinnä tuo virkkaus. Se olisi mukavaa ajanvietettä, kivaa sormijumppaa, aika edullista ja voisi tehdä jotain hyödyllistä vaikka itselle. Äitini osaa vähän virkata ja hän on joskus yrittänyt minua opettaakin. Lopputuloksena oli vain kasa jotain epämääräistä umpisolmua, hikiset kädet ja riekaleiset hermot. Ei siis onnistunut. Ketjusilmukka sujuu mutta ei mikään muu. Nyt kuitenkin äitini tuuppasi minulle kerällisen punaista 7 veljestä lankaa ja sanoi että katso sieltä netistä ohjeita. Jotain ohjeita olen katsellut ja ehkä jotain niistä olen ymmärtänyt ja sinnikkäästi aloin yrittämään omin päin. Haaveilen siis että voisin näitä epätoivoisia tuherruksia hyödyntää jouluaskartelussa. Ainakin kortteihin nämä voisi olla kivoja. Nyt varmasti kaikki siellä odottaa kuumeisesti kuvaa jotta saa nauraa makeasti näille onnettomille yrityksilleni. Ja tadaa! Tässä nämä aikaan saannokseni on. :D

Aika reppanan näköisiä, mutta minä olen näistä hurjan ylpeä. Minä osasin! JEE! Toivoa siis on että opin oikeasti virkkaamaan jotain hienoa ja hyödyllistä. Nämä kaksi reppanaa saavat vielä myöhemmin koristukset ja kerron sitten myöhemmin mitä näistä on tarkoitus tulla. :) 

Väriä tyyliin

Tilaamme äitini kanssa usein Yves Rocherilta kosmetiikkamme. Luottotuotteita onkin kertynyt jo noin 15 vuoden takaa asti kyseiseltä firmalta. Tuotteet ovat aika edullisia ja laadultaan todella hyviä. Kävimme R:n kanssa eilen vanhemmillani ja kimpassa tilaamamme paketti oli äidilleni saapunut. Tällä kertaa siellä oli minulle silmämeikin poistoainetta joka on ihan ehdoton suosikkini ollut jo yli 10 vuotta. Ja uutena tuttavuutena myös yksi kynsilakka. Kauniin oranssi, sävyn nimi on Orange cosmos. Olen alkanut taas tykätä kovasti oranssista ja sinisestä väristä, ehkä siksi tämä oranssi lakka tilausesitteessä niin kovasti houkuttelikin. Äitini on ennenkin käyttänyt paljon Yves Rocherin kynsilakkoja, mutta minulla niistä ei kauheasti ole kokemusta. Nyt päätin sitä kokeilla ja sopiva tilaisuus lakan sutimiseen oli kun R nukkui päiväunia.

Lakka oli helppo levittää, on tosi kiiltävä ja jättää kauniin sileän pinnan. Kuivui ihan kohtalaisen nopeasti ja yksi kerros riitti ihan hyvin. Ihan kelvollinen siis ja varmasti jää yhdeksi lemppariksini. Samaa lakkaa voisin tilata joskus jonain muunakin sävynä.

Nyt syksyn keskellä on mukava lisätä tyyliin väreillä pientä piristystä. Huulipunat ja kynsilakat toimivat siihen tarkoitukseen mielestäni kivasti sillä vaatevarastoni sisältää paljon lähinnä vain tummia tai valkoisia vaatteita. Uusi luottohuulipunani on Colosen valikoimasta sävy fraise givre. Sopii hienosti ihoni ja hiusteni väriin. On laadukas ja kestävä puna.

Pientä turhamaisuutta siis löytyy tästäkin mammasta kun pitää välillä intoutua kaunistautumisesta enemmän ja vähemmän. :D